29: Haaga

Su 12.6.2011 Retki 22/55 .

Helle jatkui edelleen. Jesse lähti kolmen retken tauon jälkeen jälleen mukaan ja myös naiskauneutta saatiin tällä kertaa mukaan.

Haaga jakaantuu neljään osa-alueeseen: Pohjoisesta lukien Lassila, Pohjois-Haaga, Etelä-Haaga ja Kivihaka. Aika keinotekoiselta tuo jako vaikuttaa, kivihakalaisilla ja lassilalaisilla tuskin on paljon yhteistä. Lassila ja Pohjois-Haaga olivat sillä tavoin tuttuja että niistä löytyy peräti neljä entistä työpistettäni.

Lassila on selkeärajainen osa-alue Hämeenlinnanväylän, Vihdintien, Kehä Ykkösen ja Kaupintien muodostaman neliön sisällä. Mitään kovin omaleimaista en Lassilasta löytänyt. Valitsin kohteeksi Mätäjoen, joka on Vantaan entinen uoma. Näillä paikoilla oli Helsingin ensimmäinen asutus 3 300 eaa. Siitä tosin ei ole maastossa enää mitään merkkejä. Juniorijalkapallon harrastajille Lassila on tuttu urheilupuistostaan.

Pohjois-Haagassa on pääosin 50-luvun kerrostaloja, joissa asuu n. 9 000 ihmistä. Sisällissotaharrastajat voivat sieltä käydä aseman lähistöltä bongaamassa saksalaisten teloittamien punaisten haudan. Me valitsimme rauhanomaisemman kohteen, suuren siirtomaalohkareen Näyttelijäntien varrella. Tässä paikalla on kuvattu Seitsemän veljestä elokuvan hiidenkivikohtaus vuonna 1939. Silloin Haaga oli vielä täysin maaseutua. Nykyään paikka on kerrostalojen ympäröimä. Kivelle kiipeäminen oli kohtuullisen helppoa, mutta alastuloon lähes tarvittiin palokunta paikalle.

Etelä-Haagassa on kohde, jonka kuuluisi olla Helsingin top-10 turistikohde ja se on kansainvälisestikin hieno. Tällaista kohdetta menisi turistimatkalla kauempaakin ihmettelemään. Nimittäin Alppiruusupuisto, jossa on vuodesta 1975 kasvatettu alppiruusuja. Nyt niitä on tuhansia ja osa miestä korkeampia. Alueella menee pitkospuureittejä ja kukkasia voi ihastella muutamalta näköalalavaltakin. Huonon turistikohteen tästä tekee se, että kukkameri on nähtävissä vain pari viikkoa vuodessa. Keskimäärin parhaimmillaan 11. kesäkuuta. Etelä-Haagan rautatieaseman nimi on historiallisista syistä Huopalahti. Sen nimistä osa-aluetta, kaupunginosasta puhumattakaan, ei ole.

Nina onnistui lukitsemaan pyöränsä ennen kuin tarkisti että avain on matkassa. Hän jäi Alppiruusupuistoon odottelemaan mopon tuomaa avainta ja me Jessen kanssa jatkoimme Kivihakaan. Kivihaka on muutaman kadun ja 700 ihmisen osa-alue Hakamäentien ja Hämeenlinnanväylän kulmassa. Jututin taas paikallinen, joka vahvisti ettei siellä mitään ole. Valitsin kuvauskohteeksi komean kallion, joka nousi Veripalvelukeskuksen vierestä. Kalliolla makasi myös pahapäinen huuteleva paikallinen nainen. Ensimmäinen kohtaamamme vihamielinen alkuasukas. Kivihaasta poistuessa lähes törmäsimme lumikkoon, joka raahasi itsensä kokoista myyrää. Myyrä jäi keskelle ajotietä ja lumikko karkasi tiheikköön. Sen verran saaliin menettäminen Euroopan pienintä näätäeläintä korpesi, että palasi hetken kuluttua ja läsnäolostamme huolimatta kävi raahaamassa paistikkeen parempaan talteen.

Helle janotti sen verran, että kotimatkalla oli pysähdyttävä Oulunkylän Mäkituvassa, joka juuri availi oviaan (ja ikkunoitaan).

Linkit: Pohjois-Haagan kotikaupunkipolku

Polkemista tuli 25 km ja aikaa retkeen meni kolmisen tuntia.